Kolme päivää sitten N sanoi että ei koe enää suhdetta parisuhteena vaan enemmänkin kaverisuhteena. Tai ei sanonut kirjoitti viestin. Ero tuli täysin puun takaa, viimeviikollahan me vielä olimme ostamassa omaa taloa? suunnitelimme yhteistä tulevaisuutta? Miten mieli voi muuttua muutamassa päivässä? Ostimme ihania asioita kotiimme vielä viikko sitten, uusia lakanoita, uusia sisustusjuttuja .. kaikkea. Nytkö pitää alkaa miettimään mikä on kenenkin ja mihin mennään? Musertavaa.

N haluaa nyt ajatella asioita. Saan asua yhteisessä vuokra-asunnossamme niin kauan kun haluan ja pitää auton.. N tarvitsee omaa aikaa. Mitä minä tarvitsen? Kadotin niihin sanoihin pohjan elämältä, tuntuu epäreilulta. Varsinaista eropäätöstä ei tehty, N vain haluaa miettiä. Mistään ei olla puhuttu enää sunnuntain jälkeen. N käy nukkumassa sohvalla ja lähtee pois. Minä itken yhteisessä makuuhuoneessa, yhteisessä sängyssä yhteisessä kodissa ja mietin mitä tein väärin.

En ole vihainen, en katkera, olen väsynyt ja surullinen. En saa syötyä, enkä nukuttua. Mietin miten pärjään? Olemme olleet yhdessä 2,5vuotta josta vuoden avoliitossa. Meillä on yhteinen koira ja kaksi kissaa. Päässäni pyörii monia ajatuksia, olen surullinen. N oli tai on edelleen minun parasystäväni, elämäni rakkaus. En tiedä mikä olen hänelle.. kaveri kai? en enää tyttöystävä enkä avovaimo. 

Ei ole enää N:ää ja E:tä on vain E yksin.